AITÄH

Tervist!

Enpä olekaan kirjoittanut AIKOIHIN. Marraskuussa ei ollut olevinaan aikaa eikä joulukuussakaan. Tammikuussa en ole yrittänytkään…Tai kyllähän sitä ihmisellä aina aikaa on, mutta ei ole tehnyt mieli enää istuskella koneen ääressä enempää kuin opiskelujen takia on pakko. Vaihtoaikani lopusta en siis kirjoittanut mitään ylös, mutta nyt – kotimatkalla – aion tiivistää jotain ajatuksia.

Marras- ja joulukuu menivät sukkelaan, opiskelujen ja monien mukavien tapahtumien merkeissä. Opin viroa aika hyvin, pystyn nyt hoitamaan monet arkipäivän asiat viron kielellä. Unkariakin opin lukukauden aikana niin, että pystyin muodostamaan joulukuussa jopa ihan järkeviä lauseita, mutta nyt tuntuu että olen kuukaudessa onnistunut unohtamaan koko unkarin kielen. Apua! Noh, ehkä se sieltä palaa, kun joskus pääsen taas opiskelemaan sitä.

Äh, ei tästä tule mitään. Kolmen kuukauden aikana on tapahtunut niin paljon, etten osaa tiivistää, enkä oikein sanoa mitään. Taidankin vain laittaa tähän kuvia mukavista hetkistä ja linkin Itäkynään kirjoittamaani juttuun.

Aitäh! Köszönöm! Paldies! Děkuji! გმადლობ! Спасибо! Danke! Tack! Kiitos!

2.1. AHHAA teaduskekus

8.1. Koknese with Barbora (and Ruuta)

9.1. Deer, Riga, Daarta ja mina

12.1. Barboran läksiäiset // Barbora's farewell

27.9. Võru

17.1. Altja Pohjois-Virossa // Altja in the Northern Estonia 

15.11. Narva, Katri ja Kirsi

30.12. Tartu <3

Tarton kauneimmat jouluvalot // The most beautiful Christmas lights in Tartu

20.12. Ruuta ja Barbora (one of the 

24.12. Jouluaaton piparit Saken kanssa Suomessa // Ginger read with younger brother

2.1. AHHAA teaduskeskus

2.1. AHHAA teaduskuskus, Anniina ja Janne

Näkymä ikkunastani // View from my window

Cucumbers

20.9. Kallaste

17.1. Pohjois-Viro

8.1. Barbora in Koknese

27.9. Võru

30.10. Halloween…

15.1. Narva

Opiskelija-asuntola // The dormitory

Dorm

22.11. Stockholm with Anna

30.11. Tartu

30.8. Mina, Daarta ja Anna

7.9. Seikluspark

25.10. Kämppikset // Flatmates <3

Täällä edelleen

Haha, ai muka kirjoitan joka viikko :D

Võru, Riga ja Vilnius, ne olivat viime kerran uutiset. Senpä jälkeen olenkin pysytellyt koko ajan Tartossa, vuhuu! Täällä olikin sitten suomalaisia vieraita niin pääsin leikkimään turistia ”kotikaupungissa”.

Se vihko listoineen löytyi muuten pian viimeisen kirjoitukseni jälkeen. Siellähän se oli laatikossa, missä pitikin, mutta en vaan tonkinut tarpeeksi ahkerasti. Tässä listaamani asiat:

– Sosiolingvistiikka. Hehe, alkusyksystä kuulin sellaisesta sosiolingvistiikan maisteriohjelmasta, joka järjestetään Tarton, Vilnan, Tukholman ja jonkun saksalaisen yliopiston yhteistyönä. Se kuulosti kiinnostavalta ja mietin, että mitä jos tekisinkin jonkun tuon tapaisen yleisemmän kielitieteellisen maisteriohjelman.  Njääh, Joensuussa taitaisi olla ihan tarpeeksi mielenkiintoinen gradun aihe…

– Kengät. Sisällä ja muutenkin. Heh, miulla oli alkusyksystä kauhea kenkäkriisi, kun miulla ei ollut sopivan naisellisia syksykenkiä ja kuljin joka paikkaan tennareissa :D Toisena kenkäasiana sisäkengät ovat täällä ehdottoman tärkeät. Kämpän lattia on pinttyneen likainen, ja ilman kenkiä sukat olisivat ihan mustat hetkessä. Äiti lähettikin miulle jo syyskuussa miun Reinot, niin ei tarvinnut ostaa sisäkenkiä. Ei ollut pakatessa jostain syystä tullut mieleen, ettei talossa voisi kulkea sukkasillaan…

– Rahkat. Kerroinkin viimeksi :P

– Hintataso. Tästäkin mainitsin – lukekaa se Ilonan teksti, johon linkki aiemmassa postauksessa.

– Kortin kadottaminen -> raha. Niin siis kadotin silloin syyskuussa pankkikorttini. Ei sillä, että rahaa olisi ikinä ihan ylen määrin ollut, mutta asioita tuli ajateltua enemmän, kun rahaa oli jäljellä n. euro, leipä oli lopussa, oli nälkä ja piti valita kaupasta halvin pullamössöleipä, että rahaa riittäisi mahdollisesti toiseen tarvittavaan leipään ennen kuin pankkikortti saapuu. Noh, en selvinnyt lainaamatta käteistä (mitä oli muuten tosi vaikea pyytää), kun sattumalta, kun olin ulkomailla, unohtivat lähettää koko kortin, ennen kuin soitin kysyäkseni uutta. Ah.

– Kämppis on poissa. Kun huonekaverini oli viikon poissa, kaksi ensimmäistä iltaa tuntuivat todella oudoilta! Oli outoa olla yksin huoneessa! Seuraavina iltoina mietin, ettei tähän saa tottua liikaa… (totuin ehkä kuitenkin)

– Yliopisto -> halu opiskella. Opiskeluilmapiiri on täällä ihan erilainen kuin Joensuussa. Tai ilmapiiri on vähän kaksijakoinen. Toisaalta täällä on paljon ihmisiä, kuten miun kaikki kämppikset, jotka oikeasti ottavat opinnot tosissaan ja ovat hirmu ahkeria, en varmaan ole ikinä nähnyt sellaista Suomessa. Toisaalta täällä on myös vaihtareita: ”Njääh, mitkä ihmeen opinnot?” Itse olen jostain väliltä – en oikeastaan stressaa läheskään niin paljoa kuin Suomessa, koska tiedän, ettei näillä kursseilla ole paljoa väliä, mutta on kiva opiskella J

– Paprika. Minä ja paprika löysimme toisemme. Ensin opin syömään sitä ruuassa lämpimänä ja jopa ostin sitä itse. Nyt syön sitä leivällä <3

– Laiskan kasvissyöjän hörhöilyruokaa. (Johan miulla on muistiinpanot…) Tofua ei ole lähikaupassa, eikä halpiskaupoissa. Myöskään muita tuotteita ei ole ihan niin helppo löytää kuin Suomesta. Lounasaikaan saa olla todella tarkka että löytää ravintolan, jossa päevapraad tai päevasupp on kasvis. Mutta oikeastaan hyvä niin, olen jopa kokannut itse muutamia hyviä ruokia, kun en ole vain voinut kävellä yliopiston ruokalaan (joita siis täällä ei ole, mutta keskustan ravintoloiden päevapraadit ovat samaa hintaluokkaa).

Siinäpä sitä.

Eilen oli paljon kavereita kylässä, syötiin lettuja ja küpsisetortia. Sain myös KUKKIA ja hirmu paljon lahjoja! Oi!

p.s. Miten usein noita kukkia pitää kastella? :'D

p.p.s. Apua, noin puolet vaihdosta on jo mennyt!

Kuulumisia

Hellurei taas!

Oli tarkoitus kirjoitella tätä blogia suunnilleen joka viikko, mutta näköjään en oikein ehdi, kun on niin paljon muutakin, ja opiskelun (ja noh, facebookkauksen) lisäksi ei yleensä houkuta istua koneen ääressä vielä lisää. Viimeksi kirjoittelin siis erilaisista asioista ja siitä, että kävimme Kallastessa ja ylitimme kaarisillan – onpas noista tapahtumista pitkä aika!

Viime postauksen jälkeen on kulunut aikaa, mutta mitään kovin ihmeellistä ei ole tapahtunut. Tässä tärkeimpiä tapahtumia:

Keskiviikkona 23.9. leivoimme kahden jyväskyläläisen suomen kielen opiskelijan kanssa korvapuusteja! ESN järjesti 24.9. kansainvälisen ruuan festivaalin, jolle piti sitten tehdä jotain suomalaista. Riisipiirakat olisivat toki olleen suomalaisempia, mutta ajattelimme että korvapuustit maistuisivat paremmin ja olivat helpompia – ja kylläpä yhdeksän pellillistä korvapuusteja katosivatkin alle tunnissa. Festivaalilla pääsin itse maistelemaan muun muassa virolaista küpsisetortia, jossa oli vuokaan kerroksittain asetettu hapankermaa, keksejä, hilloa ja suklaata :PP Myös saksalainen sämpylä ja omenapiirakka maistuivat. Muita ruokalajeja en enää muistakaan, joten ne eivät lieneet niin erityisiä.

Lauantaina 27.9. teimme muutamien kavereiden ja paikallisoppaan kanssa retken Võruun, yhteen Viron isoimmista kaupungeista. Vaikka kaupunki onki yksi suurimmista, se on kyllä todella pieni. Wikipedian mukaan siellä asuu noin 14 000 ihmistä. Kaupunki oli kaunis ja hiljainen, ja sää oli todella kaunis kuulas syksysää. (Sää on muuten ollut todella hyvä täällä melkein koko ajan!) Kuvassa on katu Võrussa. Eikö olekin ihania puutaloja ja kauniita syksyisiä lehtiä?!

Viime viikko olikin opiskelujen kannalta todella lyhyt, sillä torstaista sunnuntaihin oli turistina Riiassa ja Vilnassa, minkä Facebook-kaverini varmaan pystyivät päättelemään kuvatulvasta. Riika ja Vilna olivat kauniita kaupunkeja, mutta eipä niihin noin lyhyessä ajassa oikein ehtinyt tutustua. Reissu oli nimittäin ESN:n järjestämä, ison porukan turistireissu, jossa bussimatkustuksen aika oli sijoitettu juuri parhaaseen aikaan päivästä, minkä takia vietimme neljästä päivästä kolmena suuren osan ajasta bussissa. Riian ja Vilnan välissä bussimme vielä hajosi, minkä takia aikatauluun tuli kolmen tunnin viivästys. Onneksi bussissakin on ihan kivaa, kun on seuraa :) 

Maisema Vilnasta aamuyhdeksän aikaan

Tällä viikolla olen aikalailla stressannut opiskeluista, koska en viime viikolla ehtinyt niihin kamalasti keskittyä, mutta nyt taas tuntuu siltä, että olen aika hyvin kärryillä. Viroa olen päässyt nyt puhumaan enemmän, koska sekä jalkapallossa että sählyssä suurin osa muista on virolaisia. Huomaan pystyväni oikeastaan keskustelemaan jo! Oujee!

Todella suuren osan ajastani olen viettänyt täällä istuen – tai seisten – keittiössämme ja jutellen kämppiksille. Onpa mukavaa kun on elämää samassa asunnossa! En enää kyllä halua yksiöön, hyhhyh! Love u my roomies! :) 

Hitsi vieköön, miulla olin yhdessä vihkossa pitkä lista asioista, joita haluaisin kirjoittaa blogiin, mutta nyt en löydä sitä vihkoa, ja alan olla liian väsynyt muistelemaan :D

Yks asia oli ainakin maitotuotteet. Ahh! Rahka – kohupiim! Sitä tungetaan täällä kaikkeen. Enkä siis tarkoita mitään maustamattomia terveellisiä rahkoja ja muodikkaan sporttisia proteiinirahkoja vaan makeita, sokerisia, rasvaisia rahkoja. Nam. Voi ei. Lisäksi täällä ei tunneta muitakaan kevyitä maitotuotteita, vaan perusmaidossa on 2,5 prosenttia rasvaa ja kevytjuustoja ei kuulemma (suomalaisen kaverini mukaan) löydy mistään. Ei sillä että minä niitä etsisin… Kunnon sen olla pitää, jos kerta on juustoa. Lisäksi ostin kerran vahingossa erityisen hyvää jogurttia. Eipä ihmekään kun se oli niin hyvää: se koorejogurt olikin jogurtin ja kerman sekoitusta, todellakin ostan sitä toisenkin kerran, muttei se ihan arkijogurttia ole. Myös kohukeita on tullut aika paljon popsittua. Ne ovat suklaalla (tai toffeella) ohuesti kuorrutettuja rahkavälipaloja. Rahkahan oli siis terveellistä, eikö niin?

Siinä oli jonkunlaista tarinaa tällä kertaa. Yritän löytää sen vihkon ja kirjoittaa pian uudestaan. Nyt menen kuitenkin hampaanpesulle ja nukkumaan, sillä heräsin tänään kuudelta tekemään unkarin läksyjä – ei jaksettu kämppiksen kanssa tehdä tarvittavia juttujamme illalla, joten sovimme heräävämme kuudelta opiskelemaan keittiöön. Ihme kyllä se toimi ja sain tehtyä kaiken tarvittavan ennen 8.30 alkavaa unkarin tuntia.

Puisto Vilnassa

Szia! Nägemist!

p.s. Lukekaapa Ilonan, toisen niistä jyväskyläläisistä, blogikirjoitus Viron hintatasosta. Olen ajattellut samaa asiaa todella paljon ja olemmekin keskustelleet aiheesta.

Muutamia huomioita

Hellurei taas! Lupailin, että kirjoittelisin oudoista asioista, mutta nyt kun aloittelen kirjoittamista, ne asiat eivät enää tunnu niin oudoilta, mutta yritetään:

– Heti aluksi täällä ollessani kummastelin tiskaamisen erilaisuutta, sillä kämppikseni oli ostanut meille kaikille yhteiseksi tiskausvälineeksi pesusienen eikä tiskiharjaa. Kun sitten kyselin asiasta, selvisi, ettei kukaan muu tiskaa harjalla vaan sienellä! Jopa virolaiset käyttävät pesusientä. Tiskaisivatkohan edes ruotsalaiset kuten me? Arvioni sienestä on, että se on huomattavasti kätevämpi kuin harja, kun kyseessä on pieni määrä tiskiä, sillä sieni varastoi hyvin pesuainetta. Kun taas tiskiä on enemmän (ja on kunnon tiskivesi), kaipaan harjaa, jolloin ei tarvitsisi liottaa kättä koko ajan pesuaineessa.

– Suomessa on melko harvinaista, että luennot kestävät klo 18 asti. Tai ei se niin kummallista ole, mutta huomattavasti harvinaisempaa kuin täällä. Täällä minulla on kolmesti viikossa luentoja kuuteen ja meinasi olla neljäskin, mutta peruin kurssin. Lisäksi venäjä olisi ollut kahdesti viikossa kahdeksaan. Hyhhyh!

– Opiskelijaliikunta on hirmu kallista. Kortti yliopiston ”Spordiklubille” maksaa muistaakseni 35 euroa kuussa, ja sekin on joko kuntosalista ja jumpista TAI yhdestä palloilulajista. Jalkapallo ei onneksi ole kuin 16 euroa kuussa. Joensuuhun kaavaillaan yliopistoliikuntaan maksua ja se olisi vissiin noin kolme kymppiä lukukaudessa!

– Tapakulttuuri on kyllä erilainen eri maissa. Virolaista kulttuuria en ikävä kyllä ole oikein päässyt seuraamaan, sillä vaihtarit ovat aika paljon keskenään ja ymmärrettävistä syistä virolaiset eivät hirveästi halua tehdä tuttavuutta remuavan ulkomaalaisjoukon kanssa. Minäkään en ole osannut tutustua paikallisiin, vaikka ns. ”ESN-kupla” ärsyttääkin. Mutta siis siitä tapakulttuurista: olen keskustellut muun muassa itänaapuristamme kotoisin olevan kämppikseni kanssa, ja hänelle on aika kamalaa kun miehet eivät esimerkiksi ostele hänelle kukkia tai auo ovia. Hah! Hän syyttää asiasta, meitä eurooppalaisia naisia, kun en emme osaa vaatia sellaista kohtelua. Lisäksi kun tapasin sitä edellisessä tekstissä mainitsemaani ”paikallista” kamua, avasin hänelle oven, kun lähdimme kahvilasta. Poikaparka hämmentyi kovasti, pysähtyi hetkeksi ja jatkoi matkaa köhien ”ööh, kiitos”. Vissiin miun tyttönä ei ois pitänyt avata ovea, vaan odottaa kiltisti, että hän sen minulle avaisi…

– Itänaupurikämppiksen erikoissii tapoja voisin ruottii enemmännii mutten kehtoo ku hiä suattaa lukkee tätä kuukle-kiäntäjällä ja loukkaantuu vaikken pahalla tarkottaskaa :) Tai yhen kirjoitan. Aluks miusta tuntui että hän oli keskustellessamme yleensä n. 10 senttiä liian lähellä ja teki aina mieli ottaa askel taakse päin. Lisäksi hän saattaa ottaa miut käsikynkkään, kun kävelemme kadulla. Alkuun se tuntui todella epäluonnolliselta ja kummalta, mutta se on vissiin tyttökaverusten tapa hänen maassaan. Ja mikäpäs siinä, hauskaahan se on, kun olen nyt toipunut alkujärkytyksestä :D

– Suomessa yliopistosysteemi on hirmu vapaa verrattuna siihen, mitä monet ovat kertoneet omista maistaan. Muilla opetusohjelma on yleensä kaikille sama ja opintojen tahdissa pysyminen on tärkeää. Jos ei saa jotain kurssia suoritettua silloin, kun pitäisi, pitää yleensä maksaa jotain – joko siitä kurssista tai kaikista jäljellä olevista opinnoista. Myös arvosanoilla on muille paljon enemmän väliä kuin suomalaisille. Tuntuu (vielä enemmän kuin ennen), että suomalainen yliopisto on kyllä aikamoinen leikkikoulu. Kunhan ykkösellä läpi pääsee niin ok :S Lisäksi muissa maissa opinto-oikeus on yleensä vain kandidaatin opintoihin – maisterioikeutta pitää hakea erikseen ja kaikki eivät sitä saa. Tilanne, joka minulla on, että haahuilen jossain kandi- ja maisteriopintojen välillä ja olen ulkomailla opiskelemassa mielenkiintoisia kursseja olisi siis monille muille aivan mahdoton! Nyt osaa arvostaa Suomen akateemista vapautta! (Yksi italialainen tyttö tekee samalla tavalla, että on kandin jälkeen, ennen maisteriopintojen aloittamista täällä, mutta hän maksaa kaikki kurssinsa itse!)

Siinä oli muutama kummastusta herättänyt asia, kelvatkoon tänään… Viime postauksen jälkeen olen lähinnä opiskellut, oleillut vaan ja tehnyt pikkujuttuja. Miulla tuntuu olevan hirveästi vapaa-aikaa, kun ei ole valmennuksia, enkä vissiin aio liikkua säännöllisesti kuin kolmesti viikossa (kahdesti jalkapalloa, ja kerran (ensi tiistaina alkavaa) salibandya, eli saalibändiä!).

Perjantaina olin kuuntelemassa Tarton yliopiston ensimmäisen suomen kielen väitöskirjan väitöstilaisuutta. Se oli mielenkiintoinen! Eilen lauantaina teimme retken noin tuhannen asukkaan Kallaste-nimiseen kylään Peipsi-järjen rannalle. Kylä kaunis ja sympaattinen, ja järvi näytti Itä-Suomen pieniin ja saaristoisiin järviin tottuneesta ihan mereltä.

Lisäksi eilen lauantaina ylitimme myös kahden kaverin kanssa Tarton suunnilleen toisiksi tärkeimmän symbolin, Kaarisillan. (Tärkein symboli on tietysti yliopisto.) Emme siis vain kävelleet siltaa pitkin joen yli, vaan kiipesimme sillan kaaren päältä. Silta on korkeimmalta kohdaltaan kahdeksan metriä korkea ja kaari leveydeltään miun arvion mukaan vähän yli metrin. Jo heti orientaatioviikolla meille kerrottiin, että kaikkien Tartossa opiskelevien ”pitäs” ylittää silta, joten nyt oli sopiva aika sille! Oli jännää! (Kuva sillasta on blogin ”kansikuvana”.)

Tässä vielä näkymä pimeälle kaarisillalle.

Opiskelu on alkanut!

Onpas siitä pitkä aika, kun viimeksi kirjoitin. On ollut aika kiireistä ja tänään on pitkästä aikaa sellainen päivä, että olen ollut lähes koko päivän asunnolla. Viimeksi lupailin, että kertoisin oudoista asioista. Se jääköön seuraavaan kertaan sillä nyt on luvassa kertomus siitä, mitä olen puuhaillut.

Nyt kurssit ovat lähteneet kunnolla käyntiin ja sain kuin sainkin tehtyä valinnat. Edellisessä tekstissäni valittelin, etten osaa päättää, otanko englannin vai venäjän. Pian tekstin kirjoittamisen jälkeen aloin ajatella, etten tahdo kumpaakaan, sillä venäjä oli niin huonoon aikaan ja englannin molempien kurssien opettaja oli sama, ei niin mukava yksilö. Sitten selvisi myös, että unkarin kurssin onkin vain 6 op, joten minun olisi periaatteessa ollut otettava sekä englanti että venäjä enkä enää halunnut kumpaakaan. Tutkiskelin sitten ahkerasti kurssitarjontaa ja löysin kohtuullisen mielenkiintoisen oloisen kirjallisuuden kurssin, jonka voin käyttää kirjallisuuden aineopintoihin kotiyliopistossani. Lisäksi päätin käydä molemmat viron kurssit: alemman oppiakseni tuottamaan kieltä ja ylemmän saadakseni haasteita ymmärtämiseen.

Kurssivalintani ovat siis:

– Estonian in multilingual Baltic-Sea Europe: kahden luennon perusteella ihanan mielenkiintoinen sosiolingvistiikan kurssi <3

– Hungarian Intensive Course on the Basis of English for Beginners: hihii! Tanulok magyarul! Opettaja on todella mukava ja kurssi on todellakin intensiivinen – neljä kertaa viikossa.

– Estonian for Beginners II, For International Students, Level A1.2 > A2.1: alempi viron kursseista. Tämäkin on sisältänyt tähän mennessä haasteita, mutta tulee tuskin olemaan kovin raskas.

– A Pre-Intermediate Course in Estonian, Level A2.1 > A2.2: vaikeampi viron kursseista – olen tähän mennessä pysynyt kuitenkin oikein hyvin mukana.

– Introduction to Narrative Studies: kahden luennon perusteella yllättävän mielenkiintoinen kirjallisuuden kurssi (minä kun en oikein välittäisi opiskella kirjallisuutta…)

Kaikki viisi kurssia ovat 6 op, joten opiskeltavaa tulee olemaan yhteensä 30 opintopisteen edestä. Lisäksi suorittelen täällä ehkä ainakin osan S2-harjoittelusta (suomi vieraana kielenä), ja olenkin jo ollut kahdella oppitunnilla seuraamassa. Toisella jouduin toisen suomalaisen kanssa jopa pitämään ensimmäisen puolituntisen, sillä oikealla opettajalla oli jokin tapaaminen. (Älkää kysykö, miten meni…)

Siinäpä oli sitten opiskeluasiaa. Luennot käynnistyivät kunnolla viime viikolla, mutta sitä edeltävällä viikollakin oli joidenkin kurssien ensimmäisiä luentoja. Tällä hetkellä olen siis todella tyytyväinen kurssivalintoihini – kivaa opiskella!

Mites sitten vapaa-aika? Kohokohdat viime blogitekstin jälkeen olivat ehkä viikonloput (yllätys yllätys). 5.–7.9.-viikonlopun lähinnä lepäilin ja tutustuin kaupunkiin. Kuten edellisessä tekstissäni epäilin, myös yökerhoon piti taas lähteä. Perjantai-iltana Club Illusionissa oli vaihtareiden tervetuliasbileet, joissa piipahdimme kämppisteni kanssa. Hauskaa tuossa klubissa on se, että se on vanha elokuvateatteri, josta on tehty nykyaikainen yökerho – kandiaineistoni haastatteluissa paikasta puhuttiin vielä elokuvateatterina! Illutsiooni! (Kandiaineistossani oli haastatteluja virolaisilta suomen kielen opiskelijoilta, ja haastatteluissa he kertovat sitä sun tätä elämästään. Haastattelut oli tehnyt professorimme vuonna 2000.)

Sunnuntaina kävimme kämppisteni kanssa myös Tartu Seiklusparkissa. Olipas jännittävää kiipeillä puissa :’D

Viime viikon  olin vähän flunssainen, joten en mennyt edes pelaamaan jalkapalloa. Viikosta ei oikeastaan ole muuta kerrottavaa kuin se että onnistuin hävittämään pankkikorttini maanantaina. Juhuu! Nostin rahaa ja kaavoihin kangistuneena en ajatellut, mitä tein, vaan otettuani rahat ja kuitin kävelin pois. Virossapa automaatti ei ollutkaan työntänyt korttia ulos ensimmäisenä, vaan se olisi pitänyt pyytää lopuksi. Onneksi huomasin kortin puuttumisen nopeasti, sillä menin kauppaan nostettuani rahaa ja kun kortti puuttui, tajusin etten ollut ottanut sitä missään vaiheessa pois automaatista. Juoksin automaatille, mutta ei kortti siellä enää ollut. Soitin paniikissa sulkupalveluun ja kortti suljettiin – eikä sitä ollut ehditty käyttää. Nyt sitten odottelen uutta, ja käteistä on jäljellä 44 senttiä. Jeah. Yritän selvitä pyytämättä keneltäkään lainaa (tai no pyysin jo kaksi euroa pyykkiin), sillä tällä hetkellä miulla on aika paljon ruokaa. Kortin pitäisi tulla ihan tässä pian.

Parannuin viikon pienestä flunssasta kuitenkin sopivasti viikonlopuksi, jolloin lähdimme Tallinnaan neljän saksalaisen ja yhden turkkilaisen kaverin kanssa. Viikonloppu oli mukava kaverusviikonloppu. Kiertelimme lähinnä vanhassa kaupungissa ja asuimme ihan sataman lähellä olevassa vuokrahuoneistossa. Asunto oli todella moderni ja siisti, minkä lisäksi vielä melko halpa: 25 euroa per henkilö kahdesta yöstä. Parasta asunnossa oli kuitenkin SAUNA! Ah, en ollutkaan tajunnut kaipaavani saunaa niin kovasti, mutta löylyssä istuessa ja kiukaan ritinää ja poksahtelua kuunnellessa tuli niin kotoinen olo <3 Sain saunoa kunnolla kahtena peräkkäisenä iltana!

Tämä viikko alkoi kahdella pitkällä päivällä: maanantaina olin yliopistolla 8.30:stä iltakuuteen. Luentoja minulla ei ollut kuin kolme, mutta kaksi kahden tunnin taukoa ahkeroin viikonlopun reissaamisen takia tekemättä jääneiden viron tehtävien parissa. Illalla kävin sitten vielä pelaamassa jalkapalloa ensimäistä kertaa yliopiston naisten joukkueen treeneissä – opin siellä toivottavasti pelaamisen lisäksi vielä viroakin. Oujee!

Eilen tiistaina luentoja oli vain 10–18, mutta suoraan luennon jälkeen näin ns. local buddyani. ESN (vaihtareiden järjestö) järjesti kaikille halukkaille vaihtareille ”paikallisen kamun”. Meidän piti lähettää lomake, johon täytimme kiinnostuksenkohteitamme ja jotkut järjestöaktiivit sitten järjestivät meidät pareiksi kansainvälistä kamua hakeneille ”paikallisille”. Nooooh. Miun ”paikallinen” kamu on todellakin ”paikallinen”, sillä hän on ukrainalainen, joka opiskelee kolmatta vuotta Tartossa ja on miun alemmalla viron kurssilla. Huoh, luulin että tutustuisin vihdoinkin johonkin virolaiseen ja pääsisin puhumaan viroa ja tutustumaan virolaiseen kulttuuriin. Ei siinä mitään, kamu on kiva, vaikkei mitään sielunyhteyttä syntynyt (vaikka olimme vissiin molemmat klikanneet lomakkeeseen, että pidämme jalkapallosta yms :D).

Tänään miulla oli yksi luento aamulla klo 8.30 ja sen jälkeen olenkin ollut melkein koko ajan asunnolla, löhöillyt ja opiskellut. Tein jopa maailman monipuolisimman esitelmän Suomesta unkariksi. Voitte vain kuvitella miten paljon puolentoista viikon unkarin opintojen jälkeen osaa kirjoittaa…

Siinäpä vähän kaikenlaista tällä kertaa. Elu on ilus!